bye comfort zone.

oon huomannu että tän vuoden syksy on ollu aika raskas monelle muullekin ihmiselle kuin vain ja ainoastaan itselleni. jotenkin nää kelit ja pimeys on iskeny tosi pahasti. välillä huomaan kun mikään ajatus ei leikkaa mitenkään ja istun vaan bussissa tuijottaen ikkunasta omaa heijastusta. hölmöintä on mun mielestä se, että kukaan ei osaa nimetä syytä, en edes minä. viime päivät olen vaan uppoutunut mun omaan maailmaan, laittanu vaan kuulokkeet päähän ja alkanu maalaamaan. ihmetyttää sinäänsä se kun en ole todella pitkään aikaan tehny mitään luovaa (voi olla että on johtunu siitä ku ei oo kynä pysyny kädessä), mut nyt sitten korkkasin mun ensimmäisen sketchbookin ja oon duunannu sinne jo monta sivua vaikka mitä. 

oon aina tavallaan ollu todella paha kontrollifriikki ja tästä syystä mun piirtäminenkin on ajoittain kärsinyt siitä aika paljon. nyt oon vuosien saatossa oppinu päästämään siitä irti. ennen teki pahaa kun teki pienenkin virheen ja toki pyyhekumi oli se paras kaveri. nykyään mulla ei edes ole kumia penaalissa. aika iso askel. oon onnistunut lopettamaan piipertämisen lähes kokonaan. aluks tein yksinkertaisesti vaan niin että hankin ensimmäisen notebookin ja päätin että en tee sinne mitään lyijykynällä. se oli hyvä päätös ainoa kynä jota käytän on ollut musta kuulakärkikynä. nykyään kuulakärkikynäkin tuntuu ihan luontevalta, lähes samalta kuin ennen lyijykynä. nyt olen edennyt jo hiukan seuraavan askeleen suhteen.

mun pitäis jotenkin pystyä vaihtamaan nyt se tutuksi ja turvalliseksi osoittautunut kuulakärkikynä mustaan tussiin. ja voisin väittää että mua ahistaa nyt vähintään yhtä paljon kuin sillon kun luovuin lyijäristä. tussi on vielä vaikeampi, koska heti kun se on kosketuksessa paperin kanssa siihen jää jälki. oon nyt ne muutamat jutut duunannu tussin kanssa ja nimenomaan yrittänyt olla tekemättä "täydellisiä" viivoja, koska mun mielestä siitä kuvasta sitten katoaa se juttu. pitää osaa lopettaa ajoissa. ei ole todellakaan mitään kauhean helppoa. toistaseks oon sit viel maalannut piirtämäni kuvan vesiväreillä, millä saan toki sitten vielä korjattua niitä pahimpia virheitä.

tänään kävin sitten yhdenaikoihin fyssarilla ja päätin että kotimatkalla käyn kirjakaupassa ostamassa itselleni uusia kyniä tai tarkemmin sanottuna tusseja. maksoin itteni niistä kipeeks ja nyt kotiin tultuani mun sketchbook on ollut tossa auki ja kaikki levällään kun en ole uskaltanut alottaa. pitäis nyt taas antaa mennä vaan ihan rennosti ja olla miettimättä mitään yksityiskohtia. pitäis tehdä vaan. helpommin sanottu kuin tehty, katotaan uskallanko.